Eli Elisa pitää nyt pienen kesätauon :'>

 

Juuri kun palomies oli lähtenyt, kuulin askeleita ulkoa. Se oli äiti. Äiti oli kuullut paloauton ääniä, ja oli päättänyt lähteä kotiin päin ja katsastaa mistä kiikastaa, mistäköhän se tiesi , että meidän kodissamme palaa? Ehkä se teki tämän tahallaan; se tiesi, että se vanha kone rupeaisi palaamaan, jotta jäisimme kiinni laittomasta puuhasta; rahanväärentämisestä, tuskin. Mutta entä, jos sillä on jotain ennustuskykyjä? Taidan olla vain vainoharhainen.

Kun Äiti oli päässyt sisälle ja saanut ulkovaatteensa pois, menin hänen luokseen ja kerroin mitä oli tapahtunut; kaikkine yksityiskohtine.

Äiti alkoikin haukkumaan mua, että olin tahallani sytyttänyt sen koneen palamaan, ja pah. Mäkö olisin sytyttänyt sellaisen koneen palamaan, ehen. Sen oli pakko olla joko sattumaa, että mulle, Elisalle sattuisi kaikki huono-onni tai sitten se oli Äiti joka oli juoninut minua vastaan, koska minä se en ainakaan ollut.

Kuitenkin kuuntelin äitiä ja hän sanoi, että meidän pitäisi lähteä kaupungista; heti aamulla, koska jos palomies kertoisi siitä poliisille vankila odottaisi. Mietiskelin, että mistä me nyt saisimme noin vain jonkun talon, mutta äiti taisi aavistaa mitä mietin sillä pian hän sanoi tietävänsä yhden autiotalon ja me voisimme mennä sinne. Asia oli loppuun käsitelty, me menisimme sinne asumaan jos se olisi autio niin kuin äiti sanoi.

Tilasin taksin, mutta myös muuttoauton joka sai tuoda meidän vähäisemmätkin tavarat sinne autiotalolle.

Kun istuin autoon, katsoin vielä ikkunasta vanhaa taloani; se oli nyt menneisyyttä. Silmät kostuivat väkisin ja taisi siinä muutama kyynelkin vierähtää. En ymmärrä miten muutamassa vuodessa, joku talo ehtisi tulla niin rakkaaksi; ehkä olin ajatellut, että se olisi mun viimeinen talo, mutta eipä ollutkaan.

 

Taksi lähti liikkeelle ja vei meidät ulos vanhasta kaupungistamme Veronalasta --> Kielolaan.

Sitten taksi pysähtyi synkän talon eteen; se taisi olla autio, vaikka kasvit voivatkin aika hyvin, ehkä joku kävi kastelemassa niitä, mutta talo ei ollut yhtään asutetun näköinen.

Frank innostui juoksentelemaan ympäri pihaa; pihalla olisi paljon tilaa temmeltää. Se piti selvästi pihasta ja tuntui siltä, että se olisi ollut ennenkin pihalla, en tiedä mistä se johtui. Ehkä se oli joskus pentuna käynyt täällä, ken tietää?

Kun olimme asettuneet uuteen kotiimme päätin käyttää luovuutta hyväkseni ja maalata. Olin pienestä pitäen maalannut ja se todellakin oli mun juttuni; jo silloin.

Maalaamisesta voisin saada rahaa ja sillä maksaa laskut; tosin tiesikö kukaan, että tässä talossa asuttiin? No, kuitenkin aloin harjoitella ja harjoitella kunnes viikon päästä maalasinkin jo upeita maalauksia; vaikka itse sanonkin.

Maalauksista saa ihan kivasti rahaa kun niitä myy. Mä päätin käyttää ylimääräiset rahat hemmotteluun; kävin shoppailemassa, kampaajalla ja ostin vähän herkkuja, eikä kukaan tunnistanut mua täällä Kielolassa.

Ne sipsit mitkä ostin oli ihanan makuisia, maistuivat ihan joltain öö , hmm.. ehkä ..no ,en minä tiedä, mutta kuitenkin hyviltä. Mä en ollu ikinä saanut niin ihania sipsejä; annoin niistä jopa vähän sairaalle äidilleni.

Mä kaipasin muutakin seuraa kuin Frankin ja ikivanhan äitinikin; vaikka ne olivatkin minulle tosi rakkaita.

Mutta nyt minulle tuli  teiniajat mieleen ja haluan ihastua samalla tavalla niin kuin sillonkin, joten pyysin treffipalvelulta apua; niin alas alennuin.

 

 

 

Terve vaan! Mun nimi on Elisa, Elisa Lahtela. Mä täytän ihan pian 25 vuotta :>

Pidättekö muuten mun nimestä Elisa? Mä en oikein tiedä pidänkö mä siitä, tosin nyt mitä vanhemmaksi oon tullut niin oon alkanu tykätä enemmän nimestäni. Äiti on kertonut et mun nimeksi meinattiin antaa Anna-Maria, mutta sitten äiti olikin alkanut miettimään että jos en osaakkaan sanoa r- kirjainta ja sanoisinkin Anna- Malia. Niinpä mun nimeksi tulikin Elisa.

Mulla on jo oma talo täällä Veronalassa, muutin pari vuotta sitten tänne. Mä asuin ennen äitini ja isäni kanssa Nakkilassa, mutta isä kuoli viisi vuotta sitten auto-onnettomuudessa ja muutettiin äitin kanssa tänne Veronalaan ja ostettiin täältä sellaisesta rivitalosta yksi asunto, tai siis me oltiin alussa vuokralla kunnes myöhemmin ostettiin se. Sitten asuin siinä äitin kanssa noin kolme vuotta kunnes ostin tämän oman asunnon; ei tämä mikään niin kauhean iso ole, mutta ei niin pienikään.

En mä täällä talossa sentään ihan yksin asu :'> Mun paras ystävä Frank tykkää makoilla sen omassa "sängyssään".

Mä sain Frankin kun olin ehkä joku 20- vuotias, eli se on ollut mulla nyt joku reilut 5 vuotta ja on ollukki ihana koira :> Mua kyllä on alkanut pelottamaan et Frankil on joku sairaus kun se vaan nukkuu, syö ja tekee tarpeensa, tätä on ollut nyt viimiset 2 viikkoa; eli ei niin pitkä aika , mutta kumminkin 14 päivää. Ehkä se siitä nyt vähän piristyy, sitä täytyy ainakin toivoo eli peukut pystyyn.

Mun äiti, Saila tuli kylään ja päätin tarjota sille vähän syömistä; kinkkuvoileipää. Sillä oli kuitenkin jotain asiaa.

"Kuule Elisa, mun täytyy kertoa sulle yks juttu " , se sano.

" Niin mikä se yks juttu mahtaa olla ", mä kysyin.

" Olin yks päivä lääkärissä..", jotain se höpötti.

"Entä sitten?" Mä taisin sanoa vähän töykeesti sen.

" No, mulla on ollut jo kauan päänsärkyä ja nyt sitten päätin käväistä lääkärissä. Ne pisti mut johonkin kuvaukseen.." se tuntu puhuvan tosissaan ja varmaan myös ihan  totta.

"Joo, no mitä siinä kuvauksessa ilmeni?" Mua alkoi jo vähän pelottamaan mitä siinä kuvauksessa olisi näkynyt.

"M-m-m-ulla o-on.." Ton verran sain sen änkytyksestä selvää.

" Jatka", mä sanoin entistä pelokkaampana.

" M-m-m-ulla o-on syöpä, aivokasvain", mä huomasin et sille tuli paljon helpottuneempi olo, kun se sai sanottua asiansa.

"Ei voi olla totta, miksi juuri sä? No, saatko sä jotain lääkettä? Miten sä voit hoitaa itseäs kotona? Onko se syöpä pitkälläkin?" Mä taisin vähän ylireagoida siihen uutiseen.

" Ne ehdotti et jos mä muuttaisin sun luo, mites ois? Toki se täytyy sullekin sopia, mut mä oon valmis muuttamaan?" Se ehdotti.

" No kai se sitten mullekkin käy.." En mä oikeasti halunnut että se tänne muuttaisi, koska olin just päässyt aloittamaan oman elämäni.

Mä muuten pistin merkille ettei se vastannut siihen saako se jotain lääkettä siihen syöpään , mut kai se sitten saa?

Tä ei voi olla totta; Mä sain potkut töistä, kun kuulemma en hoitanut hommiani kunnolla.

Siinä meni mun ainoa mahdollisuus maksaa laskut. Miten mä pärjään, jos kerran pitää maksaa; laskut, ruoka, vaatteet mutta nyt kyllä täytyy olla hetki ilman uusien vaatteiden ostoa.

Mun on pakko hommata uusi työpaikka.

Sitten mä näin ne, mitä en olisi halunnut koskaan näkeväni mun pihassa.. nimittäin äitin huonekalut.

Se oli muuttamassa mun luo! Mä näin ikkunasta kuinka se jo hääräsi keittiössä, toisaalta olis siitä vähän apuakin koti askareissa ja voisin passittaakin sen töihin; mutta sitten mun päässä heräsi taas ajatus, että sillä on syöpä ei sitä voi töihin laittaa!

Kun mä pääsin sisälle mä näin ruoka-salin nurkassa jonkun ihmeellisen hököttimen. Mä tuijotin sitä; taisin jähmettyä paikalleen, koska hetken päästä säpsähdin kun kuulin takaani..

" Hei Elisa! Mites töissä meni?" Se oli äiti.

" Ihan hyvin. Mikä hitto toi on?" kysyin ja osoitin sitä ihme vempelettä.

" Se on rahakone, pelastuksemme. Mä syön syöpälääkkeitä/ kortisooneja jos en muistanut sanoa; ne ovat todella todella kalliita, ei minulla eikä edes sinulla ole varaa niihin. " Äiti sanoi.

" Mutta mitä tuolla vempeleellä pystyy tekemään?" Kysyin.

"Sillä pystyy väärentämään rahaa" Äiti sanoi.

Silloin mun päähän juolahti se, että meistähän voisi tulla vielä rikkaita. Kysyin vielä äitiltä, että onko toi laitonta ja se nyökkäsi eli pitäisi pitää puuhat salaisina. 

Kun mä olin menossa suihkuun ja vaihtamaan työpuvun pois mieleeni juolahti, että mistä äiti ton on saanut.. mutta tietenkin unohdin kysyä sitä.

Seuraavana päivänä oli tullut laskut; siinä oli sähkölasku, vesilasku ja äidin syöpälääkkeiden lasku.

Avasin sen syöpälääke laskun ja kun mä näin sen laskun hinnan meinasin pyörtyä; nehän maksoi omaisuuden.

Äiti ei edes ihmetellyt miksen mä mennyt töihin, kai se aavisti että sain potkut.

Kun äiti lähti käymään kaupungilla iltamyöhään päätin kokeilla sitä rahakonetta. Äiti oli oikeassa se väärentäisi ihan oikeen näköisiä seteleitä, ja vieläpä mielin määrin.

Sitten se höskä alkoi savuamaan, ja syttyi palamaan. Mä tiesin miten kävisi jos mä soittaisin hätänumeroon; joku palomies tulisi sammuttamaan paloa ja näkisi sen rahakoneen. Se ilmoittaisi poliiseille ja me jouduttaisiin pian oikeuteen ja sieltä vankilaan. Mun oli kuitenkin pakko soittaa ettei koko talo palaisi!

Sellainen oli Elisan elämän ensimmäinen osa :'> Kommenttia saa laittaa ja voin myös linkittää teidän tarinanne jos vaan kysytte.