Juuri kun palomies oli lähtenyt, kuulin askeleita ulkoa. Se oli äiti. Äiti oli kuullut paloauton ääniä, ja oli päättänyt lähteä kotiin päin ja katsastaa mistä kiikastaa, mistäköhän se tiesi , että meidän kodissamme palaa? Ehkä se teki tämän tahallaan; se tiesi, että se vanha kone rupeaisi palaamaan, jotta jäisimme kiinni laittomasta puuhasta; rahanväärentämisestä, tuskin. Mutta entä, jos sillä on jotain ennustuskykyjä? Taidan olla vain vainoharhainen.

Kun Äiti oli päässyt sisälle ja saanut ulkovaatteensa pois, menin hänen luokseen ja kerroin mitä oli tapahtunut; kaikkine yksityiskohtine.

Äiti alkoikin haukkumaan mua, että olin tahallani sytyttänyt sen koneen palamaan, ja pah. Mäkö olisin sytyttänyt sellaisen koneen palamaan, ehen. Sen oli pakko olla joko sattumaa, että mulle, Elisalle sattuisi kaikki huono-onni tai sitten se oli Äiti joka oli juoninut minua vastaan, koska minä se en ainakaan ollut.

Kuitenkin kuuntelin äitiä ja hän sanoi, että meidän pitäisi lähteä kaupungista; heti aamulla, koska jos palomies kertoisi siitä poliisille vankila odottaisi. Mietiskelin, että mistä me nyt saisimme noin vain jonkun talon, mutta äiti taisi aavistaa mitä mietin sillä pian hän sanoi tietävänsä yhden autiotalon ja me voisimme mennä sinne. Asia oli loppuun käsitelty, me menisimme sinne asumaan jos se olisi autio niin kuin äiti sanoi.

Tilasin taksin, mutta myös muuttoauton joka sai tuoda meidän vähäisemmätkin tavarat sinne autiotalolle.

Kun istuin autoon, katsoin vielä ikkunasta vanhaa taloani; se oli nyt menneisyyttä. Silmät kostuivat väkisin ja taisi siinä muutama kyynelkin vierähtää. En ymmärrä miten muutamassa vuodessa, joku talo ehtisi tulla niin rakkaaksi; ehkä olin ajatellut, että se olisi mun viimeinen talo, mutta eipä ollutkaan.

 

Taksi lähti liikkeelle ja vei meidät ulos vanhasta kaupungistamme Veronalasta --> Kielolaan.

Sitten taksi pysähtyi synkän talon eteen; se taisi olla autio, vaikka kasvit voivatkin aika hyvin, ehkä joku kävi kastelemassa niitä, mutta talo ei ollut yhtään asutetun näköinen.

Frank innostui juoksentelemaan ympäri pihaa; pihalla olisi paljon tilaa temmeltää. Se piti selvästi pihasta ja tuntui siltä, että se olisi ollut ennenkin pihalla, en tiedä mistä se johtui. Ehkä se oli joskus pentuna käynyt täällä, ken tietää?

Kun olimme asettuneet uuteen kotiimme päätin käyttää luovuutta hyväkseni ja maalata. Olin pienestä pitäen maalannut ja se todellakin oli mun juttuni; jo silloin.

Maalaamisesta voisin saada rahaa ja sillä maksaa laskut; tosin tiesikö kukaan, että tässä talossa asuttiin? No, kuitenkin aloin harjoitella ja harjoitella kunnes viikon päästä maalasinkin jo upeita maalauksia; vaikka itse sanonkin.

Maalauksista saa ihan kivasti rahaa kun niitä myy. Mä päätin käyttää ylimääräiset rahat hemmotteluun; kävin shoppailemassa, kampaajalla ja ostin vähän herkkuja, eikä kukaan tunnistanut mua täällä Kielolassa.

Ne sipsit mitkä ostin oli ihanan makuisia, maistuivat ihan joltain öö , hmm.. ehkä ..no ,en minä tiedä, mutta kuitenkin hyviltä. Mä en ollu ikinä saanut niin ihania sipsejä; annoin niistä jopa vähän sairaalle äidilleni.

Mä kaipasin muutakin seuraa kuin Frankin ja ikivanhan äitinikin; vaikka ne olivatkin minulle tosi rakkaita.

Mutta nyt minulle tuli  teiniajat mieleen ja haluan ihastua samalla tavalla niin kuin sillonkin, joten pyysin treffipalvelulta apua; niin alas alennuin.